Voitko sinä tehdä tämän?

On olemassa paljon menettelytapoja ja harjoituksia niille, jotka ovat kehityksessään tulleet siihen kohtaan, jossa heitä kiinnostaa minäisyytensä, alemman minän vallan kaventaminen. Joogafilosofia kertoo meille niistä monenlaista, mutta eivät länsimaisetkaan itsekurin opettajat ole panneet siinä suhteessa kynttiläänsä vakan alle.

Löydämme eräästä ruotsalaisesta aikakauslehdestä tusinan verran tällaisia itsekuriharjoituksia. Niiden varalta, jotka ovat näistä kysymyksistä kiinnostuneita, selostamme niistä tässä joitakin merkittävimpiä.

Kirjoituksen laatija esittää eräänä harjoituksena sen, ettei yhden tunnin aikana päivässä puhu muuta kuin mitä joutuu vastaamaan suoriin kysymyksiin. Tämä, sanoo hän, voi tapahtua keskellä tavallista seuraelämää antamatta sellaista vaikutelmaa, että jöröttää tai että on kova päänsärky. On käyttäydyttävä kuten tavallisesti, paitsi ettei puhu. On vastattava tarkasti, mutta ei laveasti kysymyksiin, eikä itse esitä kysymyksiä. Muuan henkilö, joka oli tätä koetta suorittanut, kertoi, että hänestä tuntui kuin hän ei olisi ollenkaan ollut läsnä. Sitten tuli sellainen tunne, kuin hän äänettömyydellään olisi täyttänyt koko huoneen, ja hän katseli sitä täysin persoonattomasti. Muuan nainen kertoi, ettei hän milloinkaan elämässään ollut kokenut sellaista onnea kuin sen tunnin aikana, jolloin hän oli ollut hiljaa. Hänen vaitiolonsa näytti olevan jotakin magneettista ja ympäristöön paljon herätteisempää kuin hänen tavallinen iloisuutensa ja puheliaisuutensa muuten. Kaikki näyttivät olevan iloisia, kun hekin kerran pääsivät esiintymään. Ne, jotka ovat kokeen suorittaneet, vakuuttavat, että vaikenemisen aikana heihin kasvoi kuin voiman tunne. Kun he jälleen alkoivat puhua, he käyttivät sanoja varmasti ja harkitusti, tietoisina siitä, että he kykenevät vaikenemaan, milloin tahtovat.

Muuan toinen harjoitus oli sellainen, että puolen tunnin aikana joka päivä ajatteli vain yhtä ainoata asiaa. Oli aloitettava esimerkiksi viidestä minuutista ja jatkettava siitä. Se on varmasti vaikea harjoitus.

Kolmas harjoitus oli sellainen, että oli kirjoitettava kirje, laadittava esitelmä tai pidettävä puhe, jossa yhtään kertaa ei käytetty sanaa minä tai vastaavaa teonsanan ensimmäistä persoonaa: olin, mielestäni, minä puolestani, oma käsitykseni jne. Kokeen suorittajat olivat huomanneet, että tämä oli tavattoman vaikeaa, niin perusteellisesti heillä oli taipumus sekoittaa oma kallis minäisyytensä kaikkeen, osaamatta tarttua asioihin sinänsä.

Neljäs harjoitus koski samaa asiaa: oli joka päivä keskusteltava 15 minuuttia vapaasti, mutta lausumatta kertaakaan sanoja minä, minun, minua jne.

Muuan harjoitus oli jollain tavalla päinvastainen: oli puhuttava itsestä, mutta tarkkaavasti seuraten, ettei seura todellakaan väsynyt. Tavallisissa oloissahan me olemme varmoja siitä, ettei kukaan väsy, kun me kerromme siitä maailman merkillisyydestä, jota oma minämme edustaa, mutta kokeen suorittajat, joilla oli rehellisiä arvostelijoita, olivat tulleet hämmästyttävään, päinvastaiseen tulokseen.

Eräs harjoitus tämän jälkeen määräsi tekemään joka päivälle kahden tunnin ajaksi (vapaa-aikanaan) työlistan, jota oli noudatettava minuutilleen. Pääasia oli siirtyminen asiasta toiseen minuutilleen.

Eräs harjoitus taas määräsi kirjoittamaan joukon käskyjä itselleen: Matkusta sinne ja sinne! (Joko toiselle paikkakunnalle tai samalla paikkakunnalla jollekin seudulle.) Aterioi seuraava ateriasi ikävimmässä paikassa, minkä löydät! Tee se ja se laiminlyömäsi työ! – Nämä oli suljettava yhtä moneen kirjekuoreen kuin kysymyksiä oli, sekoitettava hyvin, ja niistä oli sitten otettava yksi viikon välein. Määräysten keksinnässä kukin voi huomioida omat akilleenkantapäänsä – mikäli on niin pitkällä, että niitä tunnustaa itsellään olevan ja ne on löytänyt. On kuulemma erittäin kasvattavaa tällä tavoin joutua omasta määräyksestään jonakin tarkoitukseen varattuna ajankohtana siivoamaan sekaiset laatikkonsa, saattamaan selviksi välinsä henkilön kanssa, jota kohtaan on hautonut epäystävällisiä ajatuksia, auttamaan taloutensa huoltajaa tämän kuormassa jne., toisin sanoen näkemään hiukan sekä henkistä että fyysistä vaivaa. – Tämä harjoitus on kuulemma erikoisen hyvä sellaisille, jotka joko itse ovat käskijän asemassa tai joilla on taipumus seurata vain omia mielihalujaan. Tuollaista kimmoisuutta ja venyvyyttä, joita käskettävänä oleminen saa aikaan, on vaikea saavuttaa, jos sen kerran on menettänyt, jonka vuoksi kannattaa yrittää pitää siitä kiinni, mikäli sitä omaa vielä hivenen.

Teosofi — 1944, n:o 11-12